Kuva: Pixabay
Tekstissäni kirjoitan, miten koulua käymätöntä nuorta voidaan tukea koulussa. Vaikka itse olen tehnyt tätä työtä paljon ja pidän työtä äärimmäisen tärkeänä, työ ei ole opinto-ohjaajan perustyötä. Tarkoituksenani on jakaa kokemuksiani työn luonteesta, nostaa esille opinto-ohjaajien monipuolista osaamista ja kiinnittää huomiota työn riittävään resurssointiin. Näen koulua käymättömät oppilaat mitä suuremmassa määrin tehostetun henkilökohtaisen oppilaanohjauksen kohderyhmänä, mutta 10 tuntia oppilasta kohden ei ole riittävä resurssi siihen, että opinto-ohjaaja ottaa koulua käymättömän oppilaan asiat hoitaakseen. Haluan myös korostaa, että kouluissa ja kunnissa tehtävä ennaltaehkäisevä työ sekä lasten ja nuorten hyvinvointiin panostaminen ovat avainasemassa, kun kouluakäymättömyyteen etsitään ratkaisuja.
Olen tehnyt viime vuosina peruskoulun opinto-ohjaajana paljon työtä sellaisten oppilaiden kanssa, joilla on runsaasti koulupoissaoloja tai jotka eivät käy käytännössä lainkaan koulua. Kouluakäymättömyyden taustalla on usein sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää ahdistusta ja/tai masennusta. Koulurakennukseen on vaikea tulla, kun muita oppilaita on paikalla. Kokopäiväinen opiskelu on liian kuormittavaa jne. Moniin kouluihin on perustettu koulua käymättömille oppilaille omia luokkia, joissa opiskelu on hyvin yksilöllistä. Kaikissa kouluissa tällaisia luokkia ei kuitenkaan ole tai niissä ei ole tilaa kaikille apua tarvitseville.
Koulua käymättömän oppilaan kohdalla kysytään usein, onko nuori koulukuntoinen. Kysymyksellä viitataan yleensä siihen, että ennen kuin oppilas voi jatkaa opintojaan, tulee hänen kuntouta siinä määrin, että suhteellisen normaali koulunkäynti on jälleen mahdollista. Itse en mielelläni käytä sanaa koulukuntoisuus. Parempi sana olisi opiskelukuntoisuus. Vaikka oppilas ei pysty saapumaan kouluun ja käymään oppitunneilla, pystyy hän yleensä opiskelemaan edes jonkin verran. On erittäin tärkeää, että oppilaalla säilyy yhteys kouluun ja että koululla säilyy yhteys oppilaaseen. Vaikka oppilas ja perhe saisivat tarvitsemansa terveydenhuollon ja muut palvelut, ovat kuntoutusprosessit yleensä pitkiä. Puhumattakaan tilanteesta, jossa avun saaminen takkuaa. Omassa työssäni tavoitteena on aina ollut oppilaan tukeminen siten, että kouluun palaaminen onnistuisi ja siihen suuntaan oppilasta on “työnnetty”. Kokemukseni mukaan kouluun palaamista ei tue se, että oppilas on pitkiä aikoja ilman yhteyttä kouluun ja opinnot keskeytyvät kokonaan (myös sairaala- tai osastojaksoilla oppilaat käyvät yleensä sairaalakoulua).
Koulua käymättömän nuoren koulunkäynnin tukeminen ja opintojen edistäminen vaativat paljon resurssia. Lisäksi työ on monelle opettajalle vierasta. Peruskoulussa lähdetään yleensä siitä, että työ alkaa, kun oppilas saapuu kouluun. Työ koulua käymättömien nuorten kanssa sisältää paljon elementtejä, jotka eivät perinteisesti – ainakaan tässä laajuudessa – kuulu koulussa oikein kenellekään. Jos oppilaan on tarkoitus opiskella pääosin itsenäisesti kotona, voi varsinaisen opettamisen osuus olla työstä pieni. Työ on
- Tiivistä yhteydenpitoa oppilaaseen ja huoltajaan (säännölliset palaverit/tapaamiset, Wilma, puhelin)
- Yhteistyötä aineenopettajien ja erityisopettajien kanssa, oppilaan asian pitämistä esillä
- Moniammatillisessa yhteistyöverkostossa toimimista (palaverit, konsultointi)
- Opiskelusuunnitelmien tekemistä, aikatauluttamista, järjestelyä, kokeilua
- Opintojen edistymisen seurantaa, suoritusten vastaanottamista, kokonaiskuvan hahmottamista
- Neuvottelua, suostuttelua, muistuttelua
- Tavoitteiden asettamista, sopimista, yhteisen näkemyksen rakentamista
- Kannustamista, rohkaisua, vahvistamista, toivon luomista, tulevaisuuteen suuntautumista
- Kirjaamista (muistiot, pedagogiset asiakirjat)
Työ vaatii epävarmuuden ja keskeneräisyyden sietoa sekä joustavuutta. Työ voi myös välillä tuntua hyvin turhauttavalta. Asiat eivät mene niin kuin on sovittu, tulee takapakkia ja suunnitelmat menevät moneen kertaan uusiksi. Resurssien puute saattaa kummastuttaa ja suututtaa.
Kokemukseni mukaan työn menestyksellinen hoitaminen edellyttää, että oppilaalle nimetään vastuuhenkilö, joka vastaa työn suunnitelmallisuudesta ja pitää lankoja käsissään. Työ ei ole opinto-ohjaajan perustyötä. Kuitenkin koen, että opinto-ohjaajilla on todella paljon osaamista, jota tällaisessa työssä tarvitaan.
- Opinto-ohjaajan työ on laajaa ja monipuolista. Se ei ole niin paljon oppitunteihin sidottua kuin muiden opettajien. Opinto-ohjaajat ovat monessa mukana ja heillä on hyvät organisointitaidot.
- Opinto-ohjaajan työssä yhteistyön tekeminen on luonteva tapa toimia ja opinto-ohjaajilla on runsaasti oppilashuollollista osaamista. Opinto-ohjaajat ovat kiinteästi mukana oppilashuoltotyössä ja tuntevat alueensa palveluverkoston hyvin. Opinto-ohjaajat ovat tottuneet kysymään ja hankkimaan tietoa.
- Opinto-ohjaajien työssä oppilaan henkilökohtainen kohtaaminen ja oppilaan tilanteen huomioiminen kokonaisvaltaisesti ovat keskiössä.
- Oppilaan vahvuuksien etsiminen ja tunnistaminen, vaihtoehtojen näkeminen sekä tulevaisuuteen suuntautuminen ovat opinto-ohjaajan työn ydinosaamista. Koulua käymättömien oppilaiden jatko-opinto-ohjauksessa opinto-ohjaajan asiantuntemus on välttämätöntä.
- Etua on myös siitä, että opinto-ohjaaja on kuitenkin vain yksi opettajista. Hän on koulussa päivittäin paikalla. Hänen on helppo lähestyä ketä tahansa ja toisinpäin.
Listaa voisi jatkaa.
Hahmottelin loppuun vielä joitakin malleja, joiden pohjalta koulua käymättömän oppilaan opiskelua voi lähteä alustavasti suunnittelemaan. Itselläni on ollut käytössä näistä kaikki. Eräs hieno onnistuminen: Oppilas opiskeli 7. luokalla käytännössä kokonaan kotona itsenäisesti. Hän palasi kouluun 8. luokalla pienryhmän ja kevennetyn lukujärjestyksen tuella. 9. luokalla oppilas pystyi opiskelemaan lähes normaalisti yleisopetuksen luokassa ja hän sai päättötodistuksen keväällä ikätovereidensa kanssa.
Itsenäinen opiskelu kotona
- Oppilas tekee kotona tehtäväpaketteja (laajuudet riippuvat oppilaan tavoitteista)
- Mahdollisesti joitakin tunteja aineenopettajan tai erityisopettajan antamaa opetusta, mutta opetus ei ole säännöllistä
- Mahdollisesti kokeita/näyttöjä koulussa
- Vähintään tehostettu tuki ja oppimissuunnitelma
- Päätös erityisistä opetusjärjestelyistä (PoL 18 §, 3 mom.)
- Jos oppilas opiskelee vain osaa aineista, yleensä myös päätös vuosiluokkiin sitomattomasta opiskelusta
Itsenäistä opiskelua kotona ja muutama tunti viikossa opetusta
- Opetus koululla, etäyhteyksin tai opettaja menee kotiin, opetus viikoittaista ja säännöllistä
- Opetusta voi antaa aineenopettaja tai erityisopettaja
- Itsenäinen osuus tehtäväpaketeilla (laajuudet riippuvat oppilaan tavoitteista)
- Mahdollisesti kokeita/näyttöjä koulussa
- Vähintään tehostettu tuki ja oppimissuunnitelma
- Päätös erityisistä opetusjärjestelyistä (PoL 18 §, 3 mom.)
- Jos oppilas opiskelee vain osaa aineista, yleensä myös päätös vuosiluokkiin sitomattomasta opiskelusta
Opiskelu pienryhmässä
- Opetus koululla, mahdollisuus hyvin yksilöllisiin järjestelyihin (kirjataan tarkasti HOJKSiin)
- Erityisen tuen päätös ja HOJKS
- Jos oppilas opiskelee vain osaa aineista, yleensä myös päätös vuosiluokkiin sitomattomasta opiskelusta
Opiskelu yleisopetuksen ryhmässä kevennetyllä lukujärjestyksellä
- Osa aineista lukujärjestyksen mukaan, osa itsenäisesti tai ei opiskelua ollenkaan
- Vähintään tehostettu tuki ja oppimissuunnitelma
- Päätös erityisistä opetusjärjestelyistä (PoL 18 §, 3 mom.)
- Jos oppilas opiskelee vain osaa aineista, yleensä myös päätös vuosiluokkiin sitomattomasta opiskelusta
Opiskelu yleisopetuksen ryhmässä
- Tarkoituksena on tukea oppilaan saapumista fyysisesti kouluun, tavoitteena hyväksytty suoritus kaikista oppiaineista (tukitoimet määritellään pedagogiseen asiakirjaan)
- Vähintään tehostettu tuki ja oppimissuunnitelma
- Valmius tehdä päätös vuosiluokkiin sitomattomasta opiskelusta, jos oppilas ei saa hyväksyttyä suoritusta kaikista oppiaineista lukuvuoden päättyessä
Kommentit
Lähetä kommentti